Kesä: Hiljaisempi työrytmi vai mahdollisuus tarkastella omaa työtä?

Kesällä työpäivissä on usein toisenlainen rytmi. Kalenteri ei täyty samalla tavalla. Keskusteluja on vähemmän. Välillä syntyy jopa hetkiä, joihin ei ole valmiiksi määriteltyä tekemistä tai sovittuja palavereita.

Aluksi työrytmin muuttuminen voi tuntua oudolta ja saatat kyseenalaistaa omaa toimintaasi. Mitä tähän aikaan kuuluisi tehdä? Pitäisikö tämäkin hetki käyttää tehokkaammin?

Olemme usein tottuneet työrytmiin, joka tulee ulkopuolelta. Kalenteri ohjaa päivää. Viesteihin vastataan nopeasti. Seuraava tehtävä odottaa jo ennen kuin edellinen on valmis. Tällaisessa rytmissä ei tarvitse miettiä liikaa, mitä tekee seuraavaksi. Työ kuljettaa eteenpäin.

Kesällä tilanne kuitenkin usein muuttuu ja työn rakenne kevenee. Samalla kun rytmi hidastuu, saattavat muut asiat nousta esille. Asioita, joita ei kiireessä välttämättä huomaa:

• ajatus tai idea, joka jäi kesken

• tehtävä, jota on siirtänyt viikosta toiseen

• pieni epämääräinen tunne, jolle ei ole aiemmin ollut aikaa tai tilaa

Hiljaisempi hetki ei tuo mukanaan uutta, mutta se tuo näkyväksi sen, mikä on ollut koko ajan mukana. Hiljaisempi työrytmi voi siis olla mahdollisuus tarkastella omaa työtänsä. Saatat huomata ehkä, että jokin asia on vienyt enemmän energiaa kuin ajattelit. Tai että jokin tehtävä ei olekaan vaikea, vaan vain lykkääntynyt. Tai että työssä on asioita, jotka tuntuvat merkityksellisiltä, mutta niille ei ole ollut tilaa kiireen ja arjen keskellä.

Kaikille hiljainen työrytmi ei kuitenkaan sovi. Hiljaisuus voi tuntua levottomalta. Se voi herättää tunteen siitä, että pitäisi olla tehokkaampi ja käyttää olemassa oleva työaika paremmin hyödyksi. Tai saattaa syntyä tunne, että jotain jää tekemättä.

Joskus hiljaisempi hetki paljastaa myös sen, kuinka tottuneita olemme jatkuvaan liikkeeseen. Kun seuraava tehtävä ei olekaan valmiina odottamassa, saatamme huomata hakevamme tekemistä lähes automaattisesti. Silloin kyse ei välttämättä ole työstä. Kyse voi olla tavasta, jolla olemme oppineet olemaan työssä.

Ehkä tehokkuus tuo turvaa. Ehkä tekeminen pitää epävarmuuden loitolla. Ehkä kiireestä on tullut niin tuttu kumppani, että sen puuttuminen tuntuu oudolta. Siksi hiljaisempi työrytmi ei aina tarjoa vain aikaa. Se voi tarjota myös peilin itselle.

Ehkä kesän hitaammassa rytmissä ei olekaan kyse siitä, mitä pitäisi tehdä enemmän. Vaan siitä, mitä voin huomata työstäni, kun teen vähemmän. Pieni pysähdys oman työn äärelle riittää. Kaikkea ei tarvitse analysoida tai tehdä suuria muutoksia. Riittää, että huomaa:

• jääkö jotkut asiat toistuvasti kesken

• mitkä asiat tuntuvat yllättävän kevyeltä omassa työssäni

• mikä alkaa väsyttää jo ennen kuin siihen tarttuu

Työ ei muutu kesällä toiseksi, mutta suhde työhön voi hetkeksi muuttua. 

Kun vauhti hidastuu, saatamme nähdä työssämme asioita, jotka ovat olleet siellä koko ajan. Emme vain ole ehtineet huomata niitä. Huomaat ehkä tehtävän, joka vie jatkuvasti työssäsi enemmän energiaa kuin antaa. Tai ehkä huomaat asian, josta innostut edelleen, vaikka kiireessä et ehdi pysähtyä sen äärelle. Saatat myös löytää jotain, mikä työssäsi on muuttunut huomaamatta tärkeämmäksi kuin ennen.

Kaikkien havaintojen ei tarvitse johtaa muutoksiin. Usein riittää, että ne tulevat huomatuksi. Joskus yksi huomio voi olla arvokkaampi kuin pitkä lista kehityskohteita. Yksi ajatus, joka jää mukaan, voi riittää. Se, jonka kiire on aiemmin peittänyt.